Alen laatikko: The Box -aluevuosikokous

Ajattelin poikkeuksellisesti kirjoittaa auki minkälainen viikonloppu oli äänimiehenä ja DJ-roolissa.

11.3 ma

Innostuin lähtemään vielä yhden kerran palkintogaalan musiikkimieheksi, koska hyvä ystäväni tuli valituksi aluepalkintopäälliköksi ja ajattelin meidän tiimin toimivan mukavasti. Avausbiisiehdotukseni kommentteja kuunnellessa: ”Ei toi oo hyvä avausbiisi… mut kyllähän toikin käy, jos ei muuta ole…”, pohdiskelin olinko nyt miettinyt tämän innostukseni ihan loppuun asti.

Muutamalla kysymyksellä pääsin kärryille, että palkintopäällikkö halusi ”dramaattista elokuvamusiikkia” avausraidaksi, vähän kuin Oscar-gaalassa konsanaan. Äkkiä löytyi hyvä kappale toimintapelimaailmasta. Haluaisin sanoa, että tästä eteenpäin kappalevalinnat olivat helppoja, mutta en kehtaa valehdella. Biisit saatiin kuitenkin valittua ja ohjelmarunko puristettiin A4:seen.

Olen yhteydessä juhlapaikkaan ja tekniikasta vastaava henkilö tulee duuniin torstaina.

14.3 to

”Siis voi puhua joko mikkiin tai soittaa musiikkia – ei molempia samaan aikaan.”. Minulle kuvattiin puhelimessa gaalatilan äänentoistojärjestelmää: ”Kanavavalitsimet ovat baarin takatilassa – aivan toisella puolella salia.”. Arvioin päässäni, että teoriassa minun mikserillä voisi korjata asian ja saada sekä musiikin että mikit toimimaan yhtäaikaisesti.

15.3 pe

Saavun tapahtumapaikalle hyvissä ajoin. Avaan takakonttini, nostan banderollit ja hiki valahtaa otsalleni. Mikserilaatikko on jäänyt kiireessä kotiin. Minulla on 100 metriä kaapelia ja 3 musiikkisoitinta. Tässä vaihessa on kaksi vaihtoehtoa:

  1. Hermostun, jaan tuskani soittelemalla kaikille epämääräisesti maanitellen heitä ajamaan kotini kautta
  2. Käyn hakemassa mikserin

Kiikutan banderollit ja hyväntuulisesti totean, että minulla on vielä muutama juttu hoidettavana. 286 kilometriä ja 216 minuuttia myöhemmin kasaan äänentoistoa tulojuhlaa varten.

AV-järjestelmä kaipaa huolenpitoa ja lopulta se saadaan pystyyn. Kytken mikserin äänentoistoon. Kosketushäiriöhiiret saapuvat ilokseni kovaäänisiin. Pulssi nousee. Tälle liittimelle minulla ei ole varamuuntokappaletta. Löydän katkenneen kitarankielen säikeen ja kiristän vanhana kirurgina liittimen sisäjousimekanismin. Samat hiiret jatkavat kuolonkorinaansa kaiuttimissa. Pyörittelen liitintä kolmessa äänilähteessä ja kaikissa sama tilanne. Äänentoistojärjestelmän puolen kaapeli on siis todennäköisesti hieman murtunut.

Bändi tarjoaa avuliaasti oman laitteiston käyttöömme ja minulla oli sopiva kaapeli. Biisien suhteen ohjeeksi tulee tuttu ja turvallinen: ”Soita jotain hyvää.”. Oma lempparini tästä leikistä on erään Luoteisen Keski-Suomen kamarin ammatti-DJ:n kertomus: ”Aina, kun joku tulee pyytämään sitä ’tanssittavaa musiikkia’ – haluaisin sanoa: ’Tanssi – niin mä katon mitä siihen soitetaan.'”.

Opetan kokouspäällikön iki-ihanalle-miehelle, Dan <3, järjestelmän käytön. Hän vetää kättä lippaan: ”Helppo homma.”. Juoksen DP-valmennukseen ja katselen whatsapp-kuvista, että Dan vetää hommaa ammattimaisesti. Tulen paikalle ja huomaan gaalalistan soivan. Totean: ”Noh, näin taustamusiikkina soitettuna – biisejä tehdään tunnetuksi.”. Yllätyslaatikkopuhekilpailu. Heittelen hatusta sisääntulobiisejä. En näe tasan mitään laatikkovuoren takaa, mutta tulkitsen Jennin liikkeistä, milloin biisi ylös ja milloin alas. Puran oman järjestelmän yöllä tulojuhlan loputtua ja vien huoneeseeni.

16.3 la

Aamiaisen jälkeen roudaan kamat gaalatilaan. Kasaan nopeasti äänipöydän kriittisiltä osin ja kävelen ravintolasalin äänikanavien valintapainikkeille. Painan röyhkeästi kanavaa 2 ja musiikki alkaa soida välittömästi. Teoriani oli oikein. Huikkaan henkilökunnalle, että minun toimitusrajapinta on valmis, koska langattomat mikit tulevat heidän puolelta. Juoksen keynoteen 6 minuuttia myöhässä.

Palaan mainioiden esitysten jälkeen äänijärjestelmän pariin. Langattomat mikit ovat saapuneet. Ne ovatkin jokainen omalla lähettimellään, joten vetelen sähköjä, signaaleja ristiin rastiin, jotta saisimme testattua mikä pari toimii. Paikan puolelta löytyy yksi liitäntäkaapeli ja otin varmuuden vuoksi omani. Teoriassa mikserini pitäisi syödä kaksi mikkiä, en ole koskaan kokeillut. Kyllä. Sinne uppoavat. Äänitasojen perussäätö.

Ruuat naamariin. Juoksen puhekilpailuotsikon jakoon. Puoli tuntia valmistautumista Simon kanssa. Lämpiötilaan ja lauteille.

Olin tyytyväinen.

Gaalatilassa on syntymäpäiväjuhlat. Varsinainen sound-check siirtyy noin klo: 17.00. Hikeä. Pääkaiuttimet ovat suunnattu tanssilattialle ja emme työskentele lavalla, koska siellä on bändi. Musiikki alkaa kiertämään mitä todennäköisimmin mikkien kautta. Siteeraan keynote-puheita, joissa todettiin: ”Ei sitä voi tehdä kuin parhaansa.”.

Smokit niskaan Simon kanssa ja takaisin juhlatilaan.

Mikit kiertävät. Tässä kohtaa rääkäisen jonkun suomalaisen miehen taisteluhuudon ja bändin (eri bändi kuin eilen) rumpali huikkaa: ”You have too much gain in the mic channel.”. Säädän gainia alas, mutta se ei auta, väännän nollille – ei auta. Bändin kitaristi tulee katsomaan mikseriäni: ”You should have line-input adjust…”. Naputtelen kaikkia mikserini ykköskanavan liikkuvia komponentteja. Namiska mitä en ole koskaan käyttänyt toiseen asentoon ja kierto lakkaa. Simo laskee numeroita mikkiin ja väännän musiikit palkintoasentoon. Toimii.

Totean Simolle: ”Niin tässä näkee, etten mä ole ammattilainen… verrattuna tuohon serbialaiseen ja bosnialaiseen oikeaan muusikkoon.”. Simo toteaa takaisin: ”Höpöhöpö… osasit pyytää apua, otit vastaan ja ratkaisit homman. Se jos mikä on ammattilaisen merkki.”. Keski-Suomen kuohuille mars, ryhmävalokuvat ja takaisin juhlatilaan. Tietokone oli mennyt valmiustilaan. Aukeaa nätisti.

Taustamusaa. Ruuat naamariin. Ykkössetti palkintoja. Jukka viittoilee suuntaani ja kohta kysytään: ”Punaista vai valkoista?”. Harvoin saa työskennellä viinin kanssa, joten punainen. Pieni ele, mutta iso juttu – minua arvostettiin asiantuntijana ja tärkeänä osana iltaa. En ollut vain 95 kilon työkalu, jolla oli 20 kiloa äänijärjestelmäkomponentteja ja 100 metriä kaapelia mukana.

Ai niin, Rauman biisi sieltä Youtubesta! 15 sekuntia. Helposti ehtii, kun oli linkki valmiina oikealle sekunnille. Ahaa koneen valmiustilaan siirtyminen olikin sotkenut virtuaaliäänikortit ja toinen musiikkisoitin pitää uudelleenkäynnistää. 30 sekuntia. Koskivoimaa -kappaletta ei ehdi repiä varasoittimesta. Hieman adrenaliinia vereen, mutta naama peruslukemilla. Biisi tulee kuten pitääkin. Loput biisit on valmisteltu tikkiin ja hoituvat helposti. Esirippu ja taustamusaa.

Kakkossetti. Vedin hyvin puhekilpailussa. Totean Simolle, että hän tulee laskemaan biisin alas, jos kävelen lavalle nappaamaan palkintoa. Kunniamaininta ohi suun. Simo astelee röyhkeästi lavan poikki. Aluejohtaja: ”Tämä puhe piti otteessaan koko kolme minuuttia.”. Kyllä niin pitikin. ”Elisan myyjät soittelevat hänelle…”. Eikä? Hittolainen, tyhjä arpa. Mainio biisivalintakin uusiksi ja Koskivoimaa soimaan. Simo toteaa katseellaan, ettei jäänyt edes kuuntelemaan muiden puheita, koska minun oli paras. Virnistän takaisin.

”Ja kun senaatin edustaja pyydetään lavalle – hänelle ei tarvitse keksiä biisiä.”. Pyörittelen silmiäni ja muistelen Expendables -elokuvan tavoin: ”Mä olin kuule 2016 -gaalassa. Katsoin 10 sekuntia orpoa katsetta senaattorin kasvoilla, kun vastaavasti hänelle ei oltu valmisteltu biisiä.”. Onneksi sain biisin pyörimään hänen astuessa lavalle. Se ilahtuminen oli käsin kosketeltavissa. Mitäs kovia sisääntulobiisejä on vielä soittamatta? Tujamo feat. Taio Cruz – Booty Bounce. Ai hittolainen, tää senaattori lähtee ihan laukalle.

Tiesin jo perjantaina, että Joonakselle myönnetään senaattoriarvo. Katsoin, kun mies itse tajuaa kenestä puhutaan. Kyyneleet. Käsi naamalle. Suomalainen mies. Hitto. Kyllä tässä itsekin tulee vettä silmiin. Antaa tulla vaan. Tarkkana. Ja sieltä merkki, biisi soimaan, Joonas lavalle tuuletusten kera. Mahtavaa. Homma pakettiin.

Pajatso tyhjäksi ja vielä pari toivebiisiä loppuun. Tilaisuus piti loppua 22.00, mutta arvioin bändille 22.15. Isken silmää heidän äänimiehelle vetäessäni liu’ut alas. Hän hymyilee ja ei ole pahoillaan kapeasta valmistautumisajasta. Todellinen show-mies, ymmärtää meidän olleen hyvä lämppäri.

Neljä minuuttia ja kamat paketissa. Oikein kerittynä ja sidottuna. Kättelin bändin ammattilaiset. Vähän ammattipölyä tarttui omille hartioillekin. Kiitos PLAYA!

Aleksi Graf
Valmistautuva Puheenjohtaja (DP)
Jyväskylän Nuorkauppakamari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *