JNKK:n kamarilaisia tutuksi osa 1:

Koejäsen Johannes Impiön viimehetken alkuaskeleet

Alkujaan kiinnostukseni nuorkauppakamaritoimintaan alkoi jo 2018 vuoden loppupuolella. JCI Jyväskylän järjestämät avoimet tapahtumat näyttivät mielenkiintoisilta, mutta osallistuminen niihin jäi silti vain haaveeksi huonojen yhteensattumien vuoksi. Kuitenkin viestittely tapahtuman järjestäjän kanssa jätti mielikuvan, että olisin milloin vaan tervetullut myöhemminkin vastaavanlaisiin tapahtumiin.

Asia olikin mielessäni pitkään, mutta monesti se sieltä myös onnistui katoamaan kaiken muun kiireen keskeltä. Lopulta kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä tajusin, että deadline nuorkauppakamarin koejäseneksi onkin tänään. Parin tunnin kuluttua.

Raketit ja kuohujuoma sikseen, nyt aletaan täyttämään hakemuslappua!

Kirjoitin omasta taustastani ja motivaatiosta, sillä pitkän harkinnan jälkeen olen päättänyt, että haluan päästä löytämään uusia tuttavia uudesta kotikaupungistani, joilla olisi samanlainen mindset, tahto kehittyä ja haastaa itseään. Vaikka lopputulos olikin ajatuksissani mieleinen, ajatus prosessista määränpäähän kaikkien näiden uusien outojen ihmisten kanssa sosialisoimisesta oli vahvasti introvertin epämukavuusalueella. Mutta epämukavuusalueeltani olin löytänyt aikaisemminkin monet asiat, jotka olivat osoittautuneet elämässäni tärkeiksi.

Uusi startti Start-koulutuksesta

Iloinen yllätys olikin, että uusi puheenjohtaja oli Susanna, jonka olin tavannut aikaisemmin Jyväskylän yliopistossa hänen siellä silloin työskennellessään. Jo pelkästään tämä rohkaisi minua hakemaan uusia haasteita, sillä ainakin yksi henkilö siellä olisi, jonka kanssa voisi ehkä pari sanaa vaihtaa.

Olin väärässä.

Olihan siellä aika monta muutakin, joilla oli sanottavaa ja annettavaa.

Start-koulutuksesta pyrin alkaa hahmottamaan, mikä tämä Jyväskylän JCI-porukka oikein on. Tunnen ehkä pientä ulkopuolisuuden tunnetta alkuun, onko minulla mitään annettavaa tälle ryhmälle, mietin miten tulen esittelemään itsestäni. Jännitän. Kovasti.

Katselen ihmisiä ympärilläni. En löydä selkeää yhteistä tekijää vielä, mutta avoimuus, ystävällisyys sekä lämminhenkinen naljailu tuntuvat rakentavan näiden henkilöiden tarinat yhteen. Onnekseni puheenjohtaja istuu vieressäni ja pyytämättäni alkaa hahmottamaan tapahtumaa ja henkilöitä auki minulle JCI-Suomi-JCI-sanakirjan tavoin. Palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen, ja kuva JCI:stä muodostuu paljon selkeämmäksi kuin aikaisemmat ajatukseni kotisivujen esittelytekstin pohjalta. Kun tapahtuman lopuksi aletaan suunnitella loppuvuoden projekteja, päätän ilmoittautua rohkeasti mukaan yhteen niistä. Huomaankin jääväni suusta kiinni projektilaisten kanssa ja olemaan viimeisten joukossa, jotka sulkevat oven koulutuksesta lähtiessään.

Paluumatkalla kotiin mieli oli kysymyksiä täynnä mutta myös innostusta. Tästähän voisi tullakin jotain!

Seuraava tapahtuma olikin kansainvälisiä vieraita Jyväskylään tuova MultiTwinning, joka monien sattumusten kautta itseltäni jäi kuitenkin valitettavasti väliin. Lupasin itselleni olla tarkempi omasta aikataulusta ja osallistuvani varmemmin seuraavan tapahtumaan. Ja sehän olikin C-alueen aluevuosikokous Ikaalisissa, joka näyttäytyi seuraavana kalenterissani. Vaikka työkiireet ja muut olivat nostamassa päätään, varausvahvistuksen saapuessa sähköpostiini tiesin, että nyt ei enää peräännytä.

Aluevuosikokous avartaa

Saavuimme kokouspaikalle pienellä kiireellä ja huoneiden hakemisen jälkeen lähdimmekin saman tein toisen kotikamarin koejäsenen kanssa First Timers -alkucocktaileille. Tervetulopuheen saattelemana pääsimme tutustumaan muihin koejäseniin ja huomasin että ihmisiähän myös nämä olivat, ja vieläpä ihan OK sellaisia. Osa jäsenistä olikin jo hyvin ryhmittynyt oman porukan kanssa ja saimme pikaisten alkuesittelyjen jälkeen kuulla jo pitchaukset erään porukan projekti-ideasta ja ensimmäisistä myynneistä. Innostus omasta tekemisestään ja ryhmän vetovoima olivat käsin kosketeltavia, ja mielenkiintoni heräsi entisestään. Jo pieni otanta tapahtuman jäsenistä antoi vihjeitä siitä, mitä muutkin jäsenet jakoivat yhteisenä tekijänään: tahdon mennä eteenpäin.

Kuplajuoman jälkeen päästiinkin itse areenalle, jossa oli illalle varattu puhujien lisäksi mahdollisuus verkostoitumiselle. Koska kaikki paikalla olleet Jyväskylän kamarin jäsenet eivät olleet First Timers -tapahtumassa, pääsin tutustumaan myös uusiin meikäläisiin. Ryhmän jäsenet esittelivät minua innokkaasti myös lukuisiin muihin muiden alueiden jäseniin halausten saattelemana, ja uusien henkilöiden rekisteröinti alkoikin viemään huomiotani enemmän ja enemmän, samalla jäykkyyden jäädessä taaksepäin. Nämähän ovat oikeasti ihan hyviä tyyppejä!

Illan vaihtuessa yöhön, tapojani kunnioittaen pääsin hieman innostumaan ja aloin selvittää seuraavan päivän tapahtumia diskoteekin puolella heti keskiyön jälkeen. En ymmärtänyt alkuunkaan mikä tämä lauantain aloittava 5.55 juttu oli, mutta kun legendaa alkoi tulla sen vertaa muiden kamarilaisten suusta, niin päätin, että kyllähän tämäkin kortti katsotaan, kun tänne asti oltiin tultu. Parin tunnin unien jälkeen huomasin olevani pienen ryhmän kanssa aamujumpalla, jonka teema kuvasti sirkan matkaa syntymästä hautaan. Luit oikein. Parempi olikin vain seurata ohjeita ja jättää omat ajatukset sikseen. Ryhmä selviytyi kunniakkaasti kuvitteellisen sirkkansa hautaan ja sen kunniaksi palautusjuoma olikin ansaittu. Onnistuneen reippailun ja aamupalan jälkeen minut kutsuttiinkin ”aamupalaveriin” senaattorin tiloihin, josta alkoi tutustuminen uusiin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Jouduin vahvistamaan omaa havaintoani eilispäivästä, onhan nämä oikeasti tosi hyviä tyyppejä!

Palaverista aamun puhujiin ja tapahtumiin, muistiinpanot alkoivat täyttää vihkoani ja innostus mieltäni. Mielenkiintoisen päivän kruunasikin illan gaalatilaisuus, joka ei jättänyt kylmäksi. Monien palkintojen voittajat olivat tehneet vuoden aikana parhaansa ja sen näki niin palkintojen vastaanottajien riemusta kuin koko gaalayleisön kannustuksesta. Aito iloitseminen muiden menestyksestä olikin ilo nähdä kaikkien osallistujien osalta. Viimeisenä ohjelmassa olikin uuden senaattorin kruunaaminen. Nähdessäni, kuinka satapäinen jono kertyi onnittelemaan tätä yllätettyä uunituoretta senaattoria, yhteenkuuluvuus oli jotain sellaista, että vastaavaa en ollut vuosiin nähnyt missään ympärilläni.

Eteenpäin!

Illan päätteeksi olikin helppo vastata kyllä kysymyksiin osallistumisestani Kalajoen kansalliseen vuosikokoukseen. Monien huikeiden tarinoiden takana onkin vielä huikeammat ihmiset. Vaikka tämä koejäsen onkin nyt matkallaan riipaissut vain vähän pintaa, niin ajatus että tämä JCI saattaa olla minun juttuni vahvistuu entisestään. Sen kantava voima ei välttämättä olekaan sen aatteet, vaan ne ihmiset, jotka on onnistunut kerryttämään ympärilleen. Minun maailmassani ei hyviä tyyppejä ole koskaan liikaa!

Matkani on vasta alussa, onneksi.

Johannes Impiö

Jyväskylän Nuorkauppakamarin koejäsen


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *